keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Joeyn vinkit keppihevosten tekemiseen

Joey on varmasti monelle tuttu SKH-foorumin tilari topicistaan. Hän tekee uskomattoman hienoja keppihevosia tilauksesta keille vain. Mistä hän saa kaavansa? Miten hän teke yksityiskohdat? Sitä mekin ihmettelimme!



Kolmipalaiset keppihevoset teen aikalailla samalla tavalla kuin monet muutkin ompeluintoiset. Yhdistän kahdet sivukappaleet toisiinsa välikappaleen kautta. Näin ympäripyöreästi sanottuna.
Tarkempia ohjeita minusta ei saa irti edes kutittamalla.

Jos jaksaisin siivota ja tuskastua useammin, tekisin vaikka kaikki hevoset karvakankaista. Mutta koska olen laiska (ainakin ajoittain) ja mukavuudenhaluinen
ihminen, tykkään ehkä eniten siitä perus fleecestä. Se ei sotke, ottaa kivasti käskytetyt muodot vastaan ja on melko luotettavaa. Ostan kankaani yleensä
Eurokankaasta tai kavereilta. Netistäkin olen tilaillut jonnin verran ja tulevaisuudessa olisi tarkoitus tilata lisää.
Käytän kaikenkarvaisia lankoja, mitä eksoottisempia, sen parempi. Kiertelen monia kauppoja kivojen lankojen toivossa ja joskus niitä löytyy odottamattomista
paikoista, kuten lähetystorilta tai mummun ullakolta.

Kaavat teetän aivan itse. Välineinä leivinpaperi/paperi ja kynä. Voilá! Joskus kyllä omat taidot pistävät pään jyskyttämään, kun arabin kaavasta maailmaan
tupsahtaakin maailman lihavin shettis. Siinä saa hetken miettiä, että mitähän tekee väärin.


Keppievosesta oikean näköisen saa yksinkertaisesti muotoilemalla ne oikean hevosen mallin mukaan. Otan niistä mallia ja kokeilen myös omia muotoilumalleja itse. Kokeilemallahan sitä oppii ja mikäs sen parempi mallikuva kuin oikea hevonen!

Saan merkit ja muut kuviot käyttämällä erivärisiä kankaita. Simple as that.
Jos kuviot ovat laajan kirjavuuden luokkaa, ompelen ne upottaen, jolloin kuviointi täytyy ottaa huomioon jo hevosen kasaamisessa ja kaavoissa. Tummennokset kangastusseilla tuherran hitaasti ja huolellisesti.



Onko joskus tuntunut ettet mitenkään jaksaisi ommella muille keppareita? No myönnän, että kyllä. Huijarit sun muut ernestit saa usein vereni kiehumaan syystä jos toisesta. Kovassa paikassa kaiken stoppaaminen tuntuu aina
helpoimmalta vaihtoehdolta, mutta aina on vaan sinnikkäästi jaksettava kestää kaikki tuulettimeen lentäneet räkäpallot.
Sitten kun taas ajattelen niitä tunnollisia ja rehellisiä ihmisiä, jotka haluaisivat tilailla meikäläisen tuotoksia, ja sitä iloa mikä syntyy kun uunituore
hevonen on täysin - ellei ylikin - odotusten mukainen, sitä tunnetta ei vaan voita mikään. Teen tilareita juuri heitä varten, tietenkin taskurahan rinnalla :D

Pitäkää päänne kylminä myyntihommissa, lukekaa topat kunnolla (foorumilla, jotka siellä pyörivät), kunnioittakaa toisianne ja olkaa rehellisiä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti